Historiaa

Pihtiputaalla oli urheilu- ja kilpailutoimintaa jo 1800 -luvun lopulla. Ensimmäiset hiihtokilpailut on pidetty laskiaisena v. 1895. Tahko Pihkala luonnollisesti osallistui näihin kilpailuihin. Ne järjestettiin pappilan väen, rovasti ja ruustinna Gummeruksen toimesta.
1900 -luvun alussa aloitettiin kilpailutoiminta yleisurheilussakin, joka silloin oli vapaaurheilua. Tuiskun edeltäjä ilman perustamislupaa jäänyt Visa -niminen seura järjesti ensimmäiset yleisurheilukilpailut v.1903. Lajina oli 4 -ottelu, pituus, korkeus, kuula ja 100 m. Pari vuotta myöhemmin Niinikankaan pihalla järjestetyissä kilpailuissa Lauri Tahko Pihkala hyppäsi seipäällä tuloksen 300 cm, joka säilyi Pihtiputaan ennätyksenä 30 vuotta. Mainittakoon, että silloinen Suomen ennätys oli 315 cm.

Pihtiputaalle puuhattiin urheiluseuraa jo aivan vuosituhannen alussa. Vakavimman yrityksen rekisteröitävän seuran perustamisesta teki opettaja Mikkosen johdolla toiminut työryhmä. Seuran nimeksi valittiin Visa. Seuran kohtalo ratkesi jo Pihtiputaalla, sillä nimismies Petterson esitti saatekirjelmässään kenraalikuvernöörille lausuntonaan ”etteivät pihtiputaalaiset tarvitse mitään urheilua, heillä on urheilemista tarpeeksi omissa töissään”.

1910 -luvun puolivälissä keskustelu seuran perustamisesta sai uutta vauhtia. Seuran perustamista pidettiin välttämättömänä, koska urheilua harrastavien määrä lisääntyi jatkuvasti. Maaperä ei ollut paras mahdollinen seuratoiminnan alulle panolle. Yhteiskunnalliset olot olivat epävarmat, olihan 1. maailmansota syttynyt ja toisaalta kuntalaisten vastustus urheilua kohtaan oli vielä suhteellisen kova. Paikkakunnan 20 urheilusta kiinnostunutta miestä kokoontui 18.1.1915 työväentalon vahtimestarin Julius Purasen asuntoon keskustelemaan seuran perustamisesta. Miehistä 13 kirjoitti nimensä jäsenkirjaan ja näin päätettiin perustaa urheiluseura Pihtiputaalle. Toinen kokous pidettiin kuukautta myöhemmin. Silloin hyväksyttiin seuralle säännöt ja valittiin sille nimi. Nimikysymys ratkesi, kun Tauno Forström kokouspaikalle tultuaan pudisteli lakistaan lunta ja sanoi: ”Onpa siellä kova tuisku”. Seuran järjestäytymiskokouksessa elokuun alussa puheenjohtajaksi valittiin Matti Paananen (Peltoniemi)

20 -luvun urheilijoita Kirkkotiellä. Tämä tie oli silloin yleisin juoksurata. Kuvassa mm. Arvi Pasanen (toinen vas.), Arvi Kinnunen (kuudes vas.) ja Matti Paananen Muurasjärveltä.

Seuran ensimmäiset yleisurheilukilpailut pidettiin 29.8.1915. ja illalla oli sitten iltamat työväentalolla. Ohjelma oli arvokasta, mm. opettaja Mannelinin runsassisältöinen puhe, jossa hän selosti voimistelun ja urheilun suhtautumista toisiinsa. Ohjelmassa oli sauvaliikkeitä ja runonlausuntaa.
Seuran ensimmäiset vuodet olivat vilkkaan toiminnan vuosia. Ehkä seuraa puuhanneet halusivat näyttää seuran tarpeellisuuden. Alkuvuosina seuran näkyvin hahmo johtokunnan lisäksi oli opettaja Mannelin, joka oli todellinen työmyyrä. Hänen ansiokseen on mm. luettava voimistelun tuleminen Pihtiputaalle. Voimistelun huippuaikaa kesti vain parisen vuotta kun vapaussota rikkoi harrastuksen.

Jalkapallo tuli seuran ohjelmaan heti perustamisen jälkeen. Se sai valtavan suosion ja palloa potkittiin kesällä lähes joka ilta, joskus yömyöhään. Myös pesäpallo tuli seuran ohjelmaan heti alkuvuosista lähtien. Lajin tulo Pihtiputaalle oli ”Tahko” Pihkalan ansiota. Pallon, räpylät ja mailan Tahko oli tuonut mukanaan Pihtiputaalle.

Vapaussodan jälkeen 1920 -luvulla yhteiskunnalliset myllerrykset veivät kaikkien mielenkiinnon eikä urheilulle jäänyt paljoakaan aikaa. Tuiskun toiminnassa 20 -luku oli seuran historian heikoin. Useina vuosina lähes ainoa toiminta oli jäsenmaksujen kerääminen. Toiminnan vähyys ei kuitenkaan lopettanut urheiluharrastusta. Seuralla oli yli 10 miehen ryhmä valmiina kilpailemaan, kun kutsu kävi. Nämä olivat lähinnä hiihtäjiä.

Hiihtokilpailu

Toiminta piristyi 30 -luvulla. Vuonna 1931 paikkakunnalle muutti kunnankamreeriksi tulisieluinen urheilija ja seuratoimitsija Sulo Hakulinen. Hän sai aisaparikseen piirityönjohtaja T.W. Siivolan. Hakulisella oli taito innostaa seuraväkeä. Kilpailu- ja valmennustoiminta saivat uutta puhtia. Vapaaehtoista työvoimaa saatiin ja esim. urheilukilpailujen järjestäminen helpottui.
Iltamatoiminta oli erittäin vilkasta 30 -luvulla ja sodan jälkeen. Eero Paananen oli näytelmätoiminnassa se voimahahmo, joka loi vauhtia ja innostusta tuiskulaisiin naisiin ja miehiin. Paananen kirjoitti ja ohjasi näytelmät eikä näyttelijöistä ollut puutetta.
Myös urheilullisesti 30 -luku oli vilkasta ja menestyksellistä. Mm. seuran hiihtäjät menestyivät hyvin suurissakin kilpailuissa. Paavo Paananen voitti 20 v hiihdon Ounasvaaralla v. 1932. Yleisurheilussakin oli kansallisen tason urheilijoita. Mm. Matti Kemppainen juoksi v. 1932 100 m:llä ajan 11,5 ja hyppäsi pituutta 660 cm, joilla tuloksilla hän olisi sijoittunut SM -kisoissa kuuden parhaan joukkoon. Voimistelu ja pesäpallo elpyivät 30 -luvulla. Vuosikymmenen alussa Eino Tammivuori otti nämä lajit vastuulleen.

Sota verotti raskaalla kädellä niin seuran edustusurheilijoiden kuin muuten seuratoiminnassa mukana olleiden joukkoja. Kaikkiaan 19 tuiskulaista urheilijaa haudattiin seurakunnan sankarihautoihin. Varsinainen toiminta oli lähes pysähdyksissä sodan aikana. Toiminta elpyi varsin pian sodan jälkeen. Kiinnostus urheilua ja edustusurheilua kohtaan oli suurta.

Tuiskun 40-vuotisjuhlaa vietettiin 26.6.1955 kansallisten yleisurheilukilpailujen merkeissä. Ennen kilpailujen alkua vihittiin seuran uusi lippu käyttöön. Kuvassa juhlakilpailujen avajaismarssi. Suomen lippua kantaa Matti Kemppainen vierellään Maija Paananen ja Kerttu Jaakkola. Tuiskun lippu on moukarinheittäjä Mauno Paanasen tukevissa käsissä. Hänen ”adjutantteinaan” Maija Kokko ja Olavi Varis. Lippuja seuraavaa järjestelyjoukkoa johtaa seuran puheenjohtaja Reino Rinne.

’Tahko’ lähettää juoksijat matkaan.Uutena lajina seuran toimintaan tuli 1940 -luvulla mäkihyppy. Uusi hyppyrimäki rakennettiin Niemenharjun rinteeseen. Urheilullisesti monilahjakkaat Ahti Kinnunen ja Reino Rinne menestyivät erinomaisesti myös mäkihypyssä. Menestystä tuli seuran urheilijoille niin mäkihypyssä kuin yhdistetyssä aina 1960 -luvulle saakka, jolloin mäki jouduttiin purkamaan. Seuran ensimmäisen hiihtourheilun SM -mitalin sai Risto Kivivuori sijoittumalla vuonna 1963 18 v. yhdistetyssä pronssille. Samana vuonna kolmikko Ilkka Kemppainen, Isto Varis ja Seppo Tiainen ottivat kolmoisvoiton Pm -kisoissa yhdistetyssä. Myös Martti Kemppainen ja Olavi Varis menestyivät hyvin yhdistetyssä ja mäkihypyssä.
Tuiskulle ensimmäisen Suomen mestaruuden saavutti sprinttihiihdossa Marko Kinnunen vuonna 2000. Seuramme kansainvälisesti parhaiten menestynyt urheilija on ikinuori Kalervo Pieksämäki, joka on voittanut vammaisurheilijoiden MM -hiihtomestaruuksia ja muita mitaleja sekä paralympiamitaleita. Vielä täytyy mainita vuosi 1993 ja tyttötrio Susanne Paananen, Niina Jämsen ja Virpi Mikkonen, jotka olivat aivan omaa luokkaa piirinmestaruushiihdoissa 3×5 km:n viestissä. SM-kisoissa he ylsivät N -18 sarjassa hienosti viidenneksi.

Vuosina 1984-1988 seura järjesti Tahkon Kierto -laturetkitapahtuman. 60 km pitkä latu kierteli pääosin Tahko Pihkalan aikoinaan suunnittelemaa reittiä Hiekanpään kautta Löytänälle ja Pasalaan ja edelleen Harmaalanrannan ja Luomarannan kautta koulukeskukseen. Tapahtuma sai hyvän suosion, mutta monen talven heikon lumitilanteen vuoksi laturetken järjestämisestä oli luovuttava. Mm. tämän tapahtuman eteen teki seuramme kunniapuheenjohtaja Veikko Karjula aivan uskomattoman paljon töitä raivatessaan latupohjat vaikeahkoon maastoon.

Uutena toimintamuotona voidaan pitää myös voimailujaoston perustamista v. 1947. Jaoston ohjelmaan kuului nyrkkeily ja paini. Ohjaajina näissä lajeissa toimivat lähinnä Martti Koljonen ja Veikko Riihimäki. Myös pastori Urho Valjakka oli innolla ohjaamassa mm. painijoita niin kauan kunnes kirkkoherra kielsi sen liian synnillisenä.

Voimistelu oli 50 -luvun alkuvuosien ykköslajiksi. Helsingissä järjestettiin vuonna 1947 ensimmäiset Suomen Suurkisat. Näitä varten miehet innostuivat harjoittelemaan kisojen ohjelmia Ohtolan veljesten Heikki ja Eero Paanasen johdolla. Matka Suurkisoihin tehtiin Kauppa Oy:n kuorma-autolla. Voimistelu nousi 50 -luvun alussa seuran menestyslajiksi. Otso Vilhunen oli kehittynyt huippuluokan voimistelijaksi etenkin permannolla, jossa hän voitti Suomen mestaruuksia.

Vuonna 1952 tehtiin historiaa, kun Tuiskun tyttöjoukkue otti SM -kisoissa 16 v .pujottelussa joukkuepronssia. Henkilökohtaisessa kilpailussa Anja Varis oli 7:s ja Riitta Hakala 12:s. Hieno suoritus vaikka Pihtiputaalla ei ole laskettelurinnettä lainkaan.

Kenttälajeista keihäänheitto on kuulunut seuran menestyslajeihin 50 -, ja 60 -luvuilla. Monilahjakkaat urheilijat Martti Kemppainen ja Olavi Varis olivat ensimmäisiä menestyjiä keihäänheitossa. He edustivat maatamme Ruotsi-Suomi maaottelussakin. Olavi Varis otti keihäässä maaotteluvoiton vuonna 1963. Kemppaisen ja Variksen joukkoon liittyi v. 1958 Jorma Kinnunen, joka silloin voitti ensimmäisen piirinmestaruuden P 17 sarjan keihäässä. 60 -luvulla nuorten joukosta nousi kova kvartetti jatkamaan perinteitä. Leo Pusa, Eero Castren, Matti Toikkanen ja Erkki Kivivuori kuuluivat piirin kärkeen. Vuonna 74 Seppo Varis voitti B-poikien SM-kultaa keihäänheitossa.

Suomen parhaat keihäänheittäjät kokoontuivat ensimmäisen kerran pihtiputaalle 36 vuotta sitten keihäskarnevaaleihin. Kutsujina olivat paikkakunnan omat kasvatit Jorma Kinnunen ja Leo Pusa. Karnevaalien yhteyteen perustetun keihäskoulun oppilaat ovat tuoneet vuosikymmenten aikana todella useita aikuisten ja nuorten arvokisamitaleita.

Keihään lisäksi korkeushyppy oli seuran edustajille menestyslaji. Kyösti Kemppainen, Hannu Pasanen ja Erkki Paananen sekä vuosikymmenen lopulla Seppo Kemppainen ja 80 -luvulla Timo Kemppainen olivat hyviä piiritason hyppääjiä. Seuramme entinen sihteeri Esko Hietala nousi 70 -luvun puolessa välin kestävyysjuoksussa piirin kärkipäähän ja oli SM maratonilla10.sijalla ajalla 2.26.05. Esko menestyi hienosti myös hiihdossa ja suunnistuksessa. Yksi nimi pitää nostaa esille, kuulantyöntäjä Raine Pasasen, joka hallitsi suvereenisti valtakunnan kuulantyöntömarkkinoita 12- ja 14 -vuotiaissa.

Suunnistuksella on seuramme toiminnassa pitkät ja menestyksekkäät perinteet. Ensimmäiset suunnistuskilpailut pidettiin Muurasjärvellä v. 48. Yleisen sarjan voitti, kukapas muu kuin monilahjakkuus Reino Rinne. Lajin suosio kasvoi 60 -luvulla ja 70 -luvulla se lähti selvään nousuun. Jukolan Viestiin Tuisku osallistui ensimmäisen kerran v. 1978. Sijaluku oli 342 ja taakse jäi yli 200 joukkuetta. Vuonna 1994 Tuiskun konkarisuunnistajat tekivät historiaa voittamalla seuran ensimmäisen Suomen mestaruuden H50 -sarjan viestissä joukkueella Kosti Salmela, Seppo Sorri ja Kauko Viinikainen. Näille samoille hyville suunnistajille on tullut myöhemmin menestystä myös kansainvälisissä kisoissa.

Pesäpallopelin keksijä Tahko Pihkala toi pesäpallon Tuiksun ohjelmaan heti perustamisen aikoihin. Uuden pelin innostus kesti 4-5 vuotta kunnes 30 -luvulla pesäpalloa pelattiin taas tosissaan. 50- ja 60 -luvuilla harrastus lisääntyi ja joukkue nousi v.84 välisarjaan Simo Jetsun johdolla. Pesäpalloharrastus lopahti 80 -luvun lopulla.

Lentopallon harrastus lähti seurassa käyntiin 60 -luvun lopulla. Innostus lisääntyi 70- ja 80 -luvuilla opettaja Ahti Penttisen vetämänä. Erityisesti nuoret lentopalloilijat menestyivät hyvin, esim. kaudella 83-84 M 17 -sarjan piirijoukkueessa pelasi peräti kuusi tuiskulaista. Naisten sarjatason lentopallo lähti käyntiin 70 -luvun alkupuolella. Uutta vauhtia naisten peleihin tuli, kun opettaja Helmi-Katri Kinnunen tuli 80 -luvun alussa paikkakunnalle. Tuisku luopui lentopallotoiminnasta runsas 10 vuotta sitten, kun paikkakunnalle perustettiin lentopallon erikoisseura PLOKI.

Vuosi 1988 oli seuran tapahtumarikkain vuosi. Seuran kunniajäsenen, professori Lauri ”Tahko” Pihkalan syntymästä tuli tuolloin kuluneeksi 100 vuotta. Juhlavuosi aloitettiin valtakunnallisella ”Tahko 100 vuotta” -juhlalla, jossa juhlapuheen piti pääministeri Harri Holkeri. Samana päivänä Pihtiputaalla avattiin kansanhiihtokampanja, jonka lähtölaukauksen ampui olympiavoittaja Eero Mäntyranta. Tahkon Kierto massahiihtotapahtuma keräsi maaliskuussa lähes tuhat hiihtäjää. SVUL:n Keski-Suomen piirin nuorten suurtapahtuma Metso-leiri järjestettiin koulukeskuksessa. Miesten Liitto-Lehdistö pesäpallo-ottelu pelattiin Pihtiputaalla. Elokuussa Tuiskun toimitsijat ja talkooväki olivat lujilla, kun he järjestivät nuorten (T/P20) SM-kisat yleisurheilussa. Näiden lisäksi järjestettiin muu normaali urheilu- ja kilpailutoiminta.

Metso-leiriNuorten SM -kisat

Talousasiat ovat olleet kautta aikojen urheiluseurojen suurimpia huolenaiheita. 1950 -luvulla seuran taloutta pönkitettiin lähinnä tanssien ja iltamien järjestämisellä. Vuonna 1957 Tuisku rakensi lähes talkootyönä Niemenharjun tanssilavan. Tämä lava olikin sitten yli kymmenen vuotta seuran taloudellinen tuki. Niemenharjun lavan toinen tuleminen ja suosio alkoi 90 -luvulla. Merkittävän työpanoksen lavatoimintaan antoi ohjelmajohtajana Alpo Kokkonen ja lavaisäntänä Keijo Mikkonen. Lava on vakiinnuttanut asemansa eräänä Suomen suosituimpana tanssilavana. Seuralla on hyviä suunnitelmia lavan kehittämiseksi.
Kolmas merkittävä tulonlähde seuralle on bingotoiminta. Bingon suosio on viime vuosina pysynyt hyvänä. Pelin tuoma jännitys on tietysti pääasiallinen syy lähteä viettämään iltaa bingon parissa, mutta se ei ole ainoa syy. Bingotoimintaa voidaan täydellä syyllä pitää myös merkittävänä sosiaalisena toimintana.

Tuiskun toiminnan keskipiste on vuosikymmenten aikana ollut Jukola. Tämä talo on kokenut vuosien saatossa monenlaiset vaiheet. Jukola rakennettiin vireän nuorisoseuran toimesta Variskankaalle nykyisen 4 -tien länsipuolelle, vastapäätä ST1 huoltoasemaa 1910- ja 1920 -lukujen vaihteessa. Suojeluskunnan omistukseen siirtyi puolet Jukolasta v. 1924. Suojeluskunnan toimesta Jukola siirrettiin nykyiselle paikalle 30 -luvun lopulla. Sodan päättymisen jälkeen suojeluskuntatoiminta lakkautettiin. Vuonna 1947 Jukola myytiin Nuorisoseuralle, Maamiesseuralle, Hevosystäväinseuralle ja Tuiskulle 400 000 mk:n kauppahinnalla. Tätä taloa on käytetty moneen tarkoitukseen. Kokousten, iltamien, tanssien, häiden ja hautajaisten lisäksi täällä on mm. toiminut koululuokka, puutyöluokka, kehräämö, Pihtiputaan Radiohuolto, käräjät ja putka. Vuonna 1972 toiset omistajapuolet myivät Jukolan Tuiskulle. Talo oli päässyt tosi huonoon kuntoon. Vuonna 1986 alkoi Jukolan kunnostushanke. Työt tehtiin valtiolta saatujen avustusten ja itse hankittujen varojen turvin ja sillä aikataululla kuin varat antoivat myöten. Talkootyön osuus tässä hankkeessa oli valtava. Jukolan alakertaan kunnostettiin hyvät kuntosalitilat. Heti alusta lähtien salin käyttäjämäärät osoittivat, että salia on paikkakunnalle kaivattu.

Seuramme toiminnan painopiste on ollut ja tulee olemaan nuorisourheilussa. Ilman pitkäjänteistä lasten ja nuorten hyväksi tehtyä työtä ei ole myöskään aikuisurheilua eikä huippu-urheilua. Tehtävä on tavattoman laaja ja vaativa. Se vaatii onnistuakseen liikuntamyönteisellä asenteella varustettujen talkooihmisten työpanosta jatkossakin, huoltajien tukea, innostavia vetäjiä ja valmentajia, viisaita ja vastuullisia seuran järjestöihmisiä. Urheiluseuratoiminta tarvitsee myös hyviä yhteistyökumppaneita, kuten kuntaa, erityisesti sen vapaa-aikatointa ja koulutointa, seurakuntaa, rahalaitoksia, liikeyrityksiä, toisia urheiluseuroja ja yhdistyksiä.
(teksti: Pentti Lähdesmäki ja Väinö Kiljala)